Helle-Kotka & Runosvengi

Anna mun kasvaa,

anoo pieni bonsaipuu,

aurinkoni mun.             

      O.R. Helle-Kotka

​

Nimeän itseni Helle-Kotkaksi. Olen pääkaupungin paisteessa asusteleva, runokärpäsen purema nainen, jolla on ikää 50+. Olen asunut myös Oulussa, Lontoossa ja eripuolilla Pohjois-Kaliforniaa. Nykyrunous kiehtoo painettuna ja livenä. Siksi teen kumpaakin: kirjoitan ja esiinnyn kissanristiäisistä kaikenmaailman yleisötilaisuuksiin. Varsinkin nyt kun on aikaa jälkipolven vartuttua täysi-ikäiseksi. Silti äitiys on edelleen tärkeä osa identiteettiä. Leikittelen ensimmäisessä runokokoelmassani ”Ja minua pelotti kun sammakko nauroi” erilaisilla runon muodoilla haikumaisen lyhyistä hetken tuokiokuvista pidempiin proosamaisuuteen kallella oleviin. 

​

Runosvengi syntyi Töölön kirjastossa runokirjani julkkareissa 20.5.17, kun neljä muuta runoilevaa daamia löysivät toisensa. Runosvengi kuljetti meidät daamit Rikhardinkadun kirjastoon 23.9.17 esittämään omia runojamme. Sellon kirjaston runoillassa 23.9.17 lyöttäydyin yhteen Espoon Kirjailijoiden kanssa esittämään runojani sielläkin.  Kirjastot ovat kuin toinen olohuoneeni. Mukaan mahtuu myös open mic -tilaisuuksia eri yhteyksissä. Jokainen esiintyminen on minulle itsensä voittamista, sillä jännitän mikkiin tarttumista vieraassa porukassa. Eräänlaista siedätyshoitoa esiintymiskammolleni, joka kuitenkin unohtuu runon imussa.

​

Roolileikkini: runoilija, tietokirjailija, kasvatustieteilijä, opettaja, aviopuoliso, äiti, sisar, täti, tytär, seestynyt seikkailijatar…

POLKU TIELLE VIE

Sanat ryöpsähtävät, pärskähtävät,

leikittelevät, ilakoivat, ärhentelevät,

raivoavat, surevat, pohtivat

löytävät runopolun

kuljettavat Kalliopen ja Eraton luokse

Olympoksen laelle

aukaisevat ovia, ikkunoita,

rakentavat siltoja,

kuljettavat eteenpäin

sanat soihtuina.

                             O.R. Helle-Kotka