top of page

 

​

KOHTI NOLLAPISTETTÄ

  

Lumilinna kutistuu, sulaa miniatyyrin mittaan.

Harmittaa paljaat laskettelurinteet, kun lumitykki jumittaa.

Muuttuu olosuhteet, mittasuhteet.

 

Revontuliopas istuu yksin lasisessa iglussa,

juo kylmää glögiä.

  

​

VAIN KUOLLUT KALA KELLUU

 

hikeä sulkeneet luomeni eivät näe unia

algoritmi laskee toiveeni

en piittaa niistä, elvis hymyilee vinosti

katse pikseleiden tähdittämänä

rypytettynä meri tanssii julkeasti

ei kysy lupaa, painii pasaatituulen kanssa

suomuni vettyvät, pikselit sukeltavat

​

KURNUTUSTA

pilvet lisääntyy,
syntyy matalapaine,
sammakko irvistää

voimalinja halkaisee
taivaan katon,
viiltää haavan


SE TULEE KOHTI
 
talvi paloittelee päivät hetkiksi 
okrantuoksuinen toivo hiipii viereeni
kaadan kylmän kahvin palelevalle ruusupensaalle
kuu yllyttää vettä kipuamaan jalkakäytävälle
matkustan silmäluomieni kätkemänä rahtilaivan kannella
nuolen sulanutta jäätelöä ruusupensaan juurella
varon ajelehtivaa jäävuorta kun nettiyhteys pettää 
lumièren veljekset kuvaavat veturia 
jäätyneillä kiskoilla

PULLOPOSTIA 

​

​

jossain on ranta, jonka sileät kivet ovat

aaltojen hiomaa lasia,             titaanin valkoista, akvamariinin sinistä,

                                  smaragdin vihreää, . . . 

kokoan helminauhan pulloon kietoutuneista ihmiskohtaloista ja 

hengitän                  oman kohtaloni tahtiin

​

​

​

ASEEMINEN RUNOMUSIIKKI

 

Ukkonen murisee, mylvii. Sähkö oikuttelee, tietokone tilttaa.

Rullaan paperin vanhaan kirjoituskoneeseeni, trrr.

Varmistan marginaalin paikan. Näppäimet steppaavat taka taka tak tak.

Vaihadan rivin, viuh kling!

Kirjaimet steppaavat kiihtyvin askelin. Sormeni lipsahtaa niiden väliin.

Kirjainten varret kerääntyvät sylitanssiin. Irrotan ne toisistaan.

Sormeni kylpevät musteessa. Hengitän syvään niihin takertunutta tuoksua,

tummaa sielunmessun väriä.

Istut viereeni samalle tuolille. Sähköistyn kosketuksestasi.

Soitamme nelikätisesti runomusiikkiamme taka taka tak tak,

viuh kling.

​

Runokuussa Ylen teksti-tv:ssä 24.8.2020

 


Runovideoni "Välitila" Sanna Telkki-Kovan kanssa löytyy netistä www.runomaraton.fi
Kyseessä on kansainvälinen Lahden Runomaraton 2019, jonka kilpailussa runovideomme sai toisen palkinnon. Osallistujia oli yhteensä 101. Eka palkinto meni Lahteen ja kolmas Japaniin. 
 

 

 

Rakas,                                                                                          My love,

​

Sinä lajittelet sekajätteistä häilyvät tunteeni.                     you're sorting out and recycling                                                                                                                                     my wavering emotions.

Olet aurinkopaneelini,

                                            tuulivoimani.                                 You are my sun,

                                                                                                                                      my wind power.

                                                                                     

​

O.R. Helle-Kotka, käännös Kasper Salonen

RLNV7217.JPG

Pieni kolmen runon trio. 

Video: Zoila Forss & runo: O.R. Helle-Kotka

 

                 

                     

                   TROMBI 

​

              repii puiden oksat

             nostaa talojen katot

     autot leijuvat sivusuunnassa

                  hän lentää

         eikä se edes ole unta

​

        lentää kohti voimalinjaa

​

​

​

​

    PUJON YRTTINEN KATKU

​

          mesiangervojen makeus

          tarrautuvat puserooni

                     linnut vaiti

          ruokkivat poikasiaan

                     minä vihellän

          jatkan matkaani

          elämyspuiston poikki

YOZAKURA - TANKA

​

kuunsillalla vaan

sakurakuningatar

hiljaa sipsuttaa

varjoissa lolita jo

keimailee, syttyy lyhty

​

 

 

 

 

 

 

 

 

 

BIG BANG

 

Liftarina Linnunradalla

jätän pitkät jäähyväiset

Mustat aukot nielaisevat

rakkaimpani tuonpuoleiseen

Elpyvät uudelleen

supernovaystävyydet

Tähdenlentoja kämmenelläni

​

​

​

TEEHETKI

 

hetki idässä taikamatolla

kuppi teetä muukalaisen kanssa

toinen ystävän, kolmas perheenjäsenen

​

räjähdysten keskellä talot sortuvat, 

sitruunapuut horjuvat, tee kannussa porisee

kunnes ammuttiin

​

​

 HAIKUILUA 

​

hanget hohtavat

suksi lipsuu hangella

kaatuu poikanen

​

kuusen latvoista

varisee lunta niskaan 

hiihtäjän hitaan

​

Julkaistu Lapin Kirjallisuusseurassa digitaalisesti sekä kokoelmassa"Ja minua pelotti kun sammakko nauroi".

HANAFUBUKI - HAIKU

peippo säpsähtää

kirsikankukkasade

peittelee geishan

​

​

​

​

​

​

​

Pommit paukkuvat          Uusvuos vaihtuu

​

Miinat räjähtelevät                 Ilotulitteet räiskyy

Piiloudun maahan                  Juon poreilevaa

​

​

Kokoelmasta "Ja minua pelotti kun sammakko nauroi", Mediapinta.

​

​

​

​

JOULUKUUN RUNOJA 2017

 

Runojani Espoo Artin vuosinäyttelyssä Helsingin Kaapelitehtaalla kuvataiteilijoiden töihin. Näyttelyssä kuvia 142 ja runojani 13, joista tässä Paula Jaatisen maalaukseen "Vaellus" ja Veikko Kuhmosen teokseen "Viha". 

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​

 

TUNNESIIVILÄ

​

Kateus tarttui mukaan kynnyksen yli kysymättä,

seurasi kuraisilla kengillä valkealle matolle.

Häpeä hiipi perään, vilkuili sivuilleen.

Teki tietä vihalle, repi riekaleiksi.

Rakkaus ja myötätunto

valuivat siivilän läpi viemäriin,

jäi jäljelle apatia.

​​​

 

​

​

​RUNOMIETTEITÄ KALEVALALAISITTAIN

​​

​Mietin, mieleltä kyselen

​Mikä täällä on parasta?

​Oma, niin rakas kotini. 

​Linna tai vain köyhä kämppä.

​Siellä saa mieleni levätä,

​soma on olo sydämen.

​Mietin, mieleltä kyselen,

​Mikä täällä on parasta?

​Oma perhe antaa onnen,

​ja ystävät ylen ihanat.

​Ikävöisin ilman heitä,

​kovin onneton olisin.

​​Siellä saa mieleni levätä,

soma on olo sydämen,

missä on minun omani. 

​

Kalevalamittaa soveltava oppilaideni kanssa tehty runo kirjastani "Tarinat tunteiden tulkkina" PS-Kustannus.

PIILOTETTU PAHA(OLO)

 

​Piikit sojottavat siilin selässä.

​Lukolla suljettu arkku

​kätkee salaisuuden,

​pettymyksen, vihan,

​verestävän arven, jota ei voi paljastaa.

​Vain fakiiri kestää piikkien pistot.

​Vain kahlekuningas aukaisee lukot.

​Vaan joskus riittää

kuuntelevat korvat,

​lämmin sydän.

 

 

 

​

 

Ikiliikkuja influenssa palaa  maailmanympärysmatkalta

 Kiertää maapallon kolkat, tuo virus kameleontti muuttaa muotoaan

                     

Vyöryy epidemia, iskee pandemia, ei rokotteet tepsi, olen vuoteenoma

  ja      kovin      heikko.

​

​

​

​

​

 

 

​

​

  

bottom of page