​
KOHTI NOLLAPISTETTÄ
Lumilinna kutistuu, sulaa miniatyyrin mittaan.
Harmittaa paljaat laskettelurinteet, kun lumitykki jumittaa.
Muuttuu olosuhteet, mittasuhteet.
Revontuliopas istuu yksin lasisessa iglussa,
juo kylmää glögiä.
​
VAIN KUOLLUT KALA KELLUU
hikeä sulkeneet luomeni eivät näe unia
algoritmi laskee toiveeni
en piittaa niistä, elvis hymyilee vinosti
katse pikseleiden tähdittämänä
rypytettynä meri tanssii julkeasti
ei kysy lupaa, painii pasaatituulen kanssa
suomuni vettyvät, pikselit sukeltavat
​
KURNUTUSTA
pilvet lisääntyy,
syntyy matalapaine,
sammakko irvistää
voimalinja halkaisee
taivaan katon,
viiltää haavan
SE TULEE KOHTI
talvi paloittelee päivät hetkiksi
okrantuoksuinen toivo hiipii viereeni
kaadan kylmän kahvin palelevalle ruusupensaalle
kuu yllyttää vettä kipuamaan jalkakäytävälle
matkustan silmäluomieni kätkemänä rahtilaivan kannella
nuolen sulanutta jäätelöä ruusupensaan juurella
varon ajelehtivaa jäävuorta kun nettiyhteys pettää
lumièren veljekset kuvaavat veturia
jäätyneillä kiskoilla
PULLOPOSTIA
​
​
jossain on ranta, jonka sileät kivet ovat
aaltojen hiomaa lasia, titaanin valkoista, akvamariinin sinistä,
smaragdin vihreää, . . .
kokoan helminauhan pulloon kietoutuneista ihmiskohtaloista ja
hengitän oman kohtaloni tahtiin
​
​
​
ASEEMINEN RUNOMUSIIKKI
Ukkonen murisee, mylvii. Sähkö oikuttelee, tietokone tilttaa.
Rullaan paperin vanhaan kirjoituskoneeseeni, trrr.
Varmistan marginaalin paikan. Näppäimet steppaavat taka taka tak tak.
Vaihadan rivin, viuh kling!
Kirjaimet steppaavat kiihtyvin askelin. Sormeni lipsahtaa niiden väliin.
Kirjainten varret kerääntyvät sylitanssiin. Irrotan ne toisistaan.
Sormeni kylpevät musteessa. Hengitän syvään niihin takertunutta tuoksua,
tummaa sielunmessun väriä.
Istut viereeni samalle tuolille. Sähköistyn kosketuksestasi.
Soitamme nelikätisesti runomusiikkiamme taka taka tak tak,
viuh kling.
​
Runokuussa Ylen teksti-tv:ssä 24.8.2020
Runovideoni "Välitila" Sanna Telkki-Kovan kanssa löytyy netistä www.runomaraton.fi
Kyseessä on kansainvälinen Lahden Runomaraton 2019, jonka kilpailussa runovideomme sai toisen palkinnon. Osallistujia oli yhteensä 101. Eka palkinto meni Lahteen ja kolmas Japaniin.
Rakas, My love,
​
Sinä lajittelet sekajätteistä häilyvät tunteeni. you're sorting out and recycling my wavering emotions.
Olet aurinkopaneelini,
tuulivoimani. You are my sun,
my wind power.
​
O.R. Helle-Kotka, käännös Kasper Salonen
Pieni kolmen runon trio.
Video: Zoila Forss & runo: O.R. Helle-Kotka
TROMBI
​
repii puiden oksat
nostaa talojen katot
autot leijuvat sivusuunnassa
hän lentää
eikä se edes ole unta
​
lentää kohti voimalinjaa
​
​
​
​
PUJON YRTTINEN KATKU
​
mesiangervojen makeus
tarrautuvat puserooni
linnut vaiti
ruokkivat poikasiaan
minä vihellän
jatkan matkaani
elämyspuiston poikki
YOZAKURA - TANKA
​
kuunsillalla vaan
sakurakuningatar
hiljaa sipsuttaa
varjoissa lolita jo
keimailee, syttyy lyhty
​
BIG BANG
Liftarina Linnunradalla
jätän pitkät jäähyväiset
Mustat aukot nielaisevat
rakkaimpani tuonpuoleiseen
Elpyvät uudelleen
supernovaystävyydet
Tähdenlentoja kämmenelläni
​
​
​
TEEHETKI
hetki idässä taikamatolla
kuppi teetä muukalaisen kanssa
toinen ystävän, kolmas perheenjäsenen
​
räjähdysten keskellä talot sortuvat,
sitruunapuut horjuvat, tee kannussa porisee
kunnes ammuttiin
​
​
HAIKUILUA
​
hanget hohtavat
suksi lipsuu hangella
kaatuu poikanen
​
kuusen latvoista
varisee lunta niskaan
hiihtäjän hitaan
​
Julkaistu Lapin Kirjallisuusseurassa digitaalisesti sekä kokoelmassa"Ja minua pelotti kun sammakko nauroi".
HANAFUBUKI - HAIKU
peippo säpsähtää
kirsikankukkasade
peittelee geishan
​
​
​
​
​
​
​
Pommit paukkuvat Uusvuos vaihtuu
​
Miinat räjähtelevät Ilotulitteet räiskyy
Piiloudun maahan Juon poreilevaa
​
​
Kokoelmasta "Ja minua pelotti kun sammakko nauroi", Mediapinta.
​
​
​
​
JOULUKUUN RUNOJA 2017
Runojani Espoo Artin vuosinäyttelyssä Helsingin Kaapelitehtaalla kuvataiteilijoiden töihin. Näyttelyssä kuvia 142 ja runojani 13, joista tässä Paula Jaatisen maalaukseen "Vaellus" ja Veikko Kuhmosen teokseen "Viha".
​
​
​
​
​
​
​
​
​
​
​
​
TUNNESIIVILÄ
​
Kateus tarttui mukaan kynnyksen yli kysymättä,
seurasi kuraisilla kengillä valkealle matolle.
Häpeä hiipi perään, vilkuili sivuilleen.
Teki tietä vihalle, repi riekaleiksi.
Rakkaus ja myötätunto
valuivat siivilän läpi viemäriin,
jäi jäljelle apatia.
​​​
​
​
​RUNOMIETTEITÄ KALEVALALAISITTAIN
​​
​Mietin, mieleltä kyselen
​Mikä täällä on parasta?
​Oma, niin rakas kotini.
​Linna tai vain köyhä kämppä.
​Siellä saa mieleni levätä,
​soma on olo sydämen.
​Mietin, mieleltä kyselen,
​Mikä täällä on parasta?
​Oma perhe antaa onnen,
​ja ystävät ylen ihanat.
​Ikävöisin ilman heitä,
​kovin onneton olisin.
​​Siellä saa mieleni levätä,
soma on olo sydämen,
missä on minun omani.
​
Kalevalamittaa soveltava oppilaideni kanssa tehty runo kirjastani "Tarinat tunteiden tulkkina" PS-Kustannus.
PIILOTETTU PAHA(OLO)
​Piikit sojottavat siilin selässä.
​Lukolla suljettu arkku
​kätkee salaisuuden,
​pettymyksen, vihan,
​verestävän arven, jota ei voi paljastaa.
​Vain fakiiri kestää piikkien pistot.
​Vain kahlekuningas aukaisee lukot.
​Vaan joskus riittää
kuuntelevat korvat,
​lämmin sydän.
​
Ikiliikkuja influenssa palaa maailmanympärysmatkalta
Kiertää maapallon kolkat, tuo virus kameleontti muuttaa muotoaan
Vyöryy epidemia, iskee pandemia, ei rokotteet tepsi, olen vuoteenoma
ja kovin heikko.
​
​
​
​
​
​
​